Olla rakastunut

Kuinka rakastunut olla voin / Tapani Kansa - Lyrics.fi. Kauan sitten ensi kertaa koin Kuinka onnellinen olla voin Näin sun ja tunteen salaisen Mä piiloon kätkin sydämeen Tiennyt ennen sitä en Kai miltä tuntuu sellainen Listen to Mä Taidan Olla Rakastunut on Spotify. KALLE · Single · 2016 · 1 songs. Parisuhteen alkuhuuman jälkeen saatat pohtia, että oletko oikeasti rakastunut kumppaniisi. Lue ELIITTIKUMPPANIn listaamat 10 vinkkiä, josta tämä selviää! 300lbs niggerfaggot kirjoitti:Hamppuilu on nykysukupolven silmissä ihan yhtä normaalia kuin kaksi miestä tai naista suutelemassa keskellä katua.Pistä treffeille jokin harrastuksestasi vihjaava asia päällesi, vaikka hampunlehti-pinssi tai kaulakoru, tai jos teillä on ihan resuhippitreffit, niin joku oikein silmilletuleva legalize it t-paita. Erilaisista merkeistä voi päätellä, ovatko tunteesi tosirakkautta vai ei. Rakkaus on voimakas tunne ja kun on rakastunut, sen todella tietää – ja ennen kaikkea todellakin tuntee. Tosirakkauden ja rakkauden välillä on kuitenkin ero. Tosirakkaus ei tunne rajoja ja se ottaa valtaansa ja vie mukanaan. Tosirakkaus ei ole tavallista eikä sitä sen vuoksi tunne niin usein, […] Tästä huolimatta, jos et ole koskaan ollut rakastunut aiemmin ja ihmettelet, kuinka kertoa, oletko rakastunut, voi olla erityisen vaikeaa yrittää selvittää se. Mutta se on silti mahdollista. Vaikka sinulla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka kertoa, oletko rakastunut, on olemassa selvät merkit, jotka kertovat, kun rakkaus valloittaa ... ”Miltä se tuntuu, olla rakastunut?” hän kysyi. Sanoin, että ”se sattuu” naurahtaen, vaikka eihän rakkaus itsessään satu. Se, ettei hyväksy asioita, aiheuttaa kärsimystä. Voi sattua, päästää irti jostain tutusta ja turvallisesta, mutta se kipu kestää vain hetken. Jos sen sijaan jää elämään menneisyyteen ja pitää ...

(Proofreading) My first long text in Finnish

2020.09.16 16:49 ikieneng (Proofreading) My first long text in Finnish

So I've been learning Finnish again for like two weeks now, and it really helps that I've learned a bit of Finnish a few years ago. And I just wrote my first long text in Finnish, lyrics for a song. A lot of it involved looking up conjugation and declination lists and translations on Wiktionary, so much so that when I was done with the text, I only understood like half of what I wrote... So expect this to be full of mistakes. And I know it's blant, but hopefully, my lyrics will get better as my Finnish skills improve :)
The text is supposed to be in spoken, colloquial Finnish, and not the literary language. I used all the colloquialisms that I knew/that I could find, so please correct me if I missed any.
Colloqiualisms I'm unsure about: - The full conjugation of haluta. Haluun is the only positive colloquial form I know. - I assume mul is the same as mulla and minulla, and the same is true for sul/sulla/sinulla? I couldn't find much information on it. I know mul from the lyrics of Nälkä by Sanni. - Although this is not in my lyrics, which form of oikea is oikee a colloquialism of? Is it the same as oikea?
Here are my lyrics. There's an English translation below, in case it's not clear what I'm trying to say.

Iki Ènèng - Ei mitään
Chorus:
Tiedän, että häiritsin Sä satutit mun takia Mutta en ymmärä miksi et edes haluu tietää
Tiesin, että välitit musta Sä pelastit mut Mutta nyt et edes haluu tietää mitä kuulun, jos oon elossa
Strophe 1:
Tiedän, että me oltiin rakastunut Olin pihkassa suhun, ja sä muhun Tiedän, että et oo mulle Mutta halusit silti ystäväni
Pre-chorus:
Olin sydänsärky, koska jätin sut Olin ilman tunteita, koska mul et ollu enää sä Tiesin, että sä kaipasit mua Et ollu ilman tunteita, koska sul en ollu enää mä Ja sä et kaivannut mua Ja et sanonut mitään Susta tuntuu vain välinpitämättömyys
(Chorus)
Strophe 2:
Tiedän, että oltiin enää vain ystävä Olin pihkassa suhun, mutta et ollu Tiedän, että ei olla yhdessä Ja et haluu mua enää
(Pre-chorus)
(Chorus)
(4*) Ja et sanonut mitään

Chorus
I know I messed up You were hurt because of me But I don't understand why you don't even wanna know
I knew that you cared about me You saved me But now you don't even wanna know How I'm doing, if I'm alive
Strophe 1:
I knew we were in love I fell for you, and you for me I know you're not for me But you still wanted my company
Pre-chorus:
I was heartbroken because I didn't have you anymore I knew that you missed me You had no feelings because you didn't have me anymore And you didn't miss me And you said nothing All you feel is indifference
(Chorus)
Strophe 2:
I know that we were only friends I feel for you, but you didn't for me I know we're not together And you don't want me anymore
(Pre-chorus)
(Chorus)
(4*) And you said nothing
submitted by ikieneng to LearnFinnish [link] [comments]


2020.07.19 19:19 EfficientMedia1 kirjoituksia, ex-partnerin äidille

moi,
minulla on edelleen surullisuus, että poikasi ja minä älä puhu enää. totta puhuen, olen edelleen rakastunut häneen.
jos tienisin miltä sydänsuru tuntuu, en olisi koskaan asunut hänen kanssaan; jag skulle aldrig ha träffat dig.
sinua opetti minulle suomea, ja olen onnellista että tunsin sinut. toivon, että olet hyvin koronaviruksen aikana... en koskaan unohda rakkautta ja huolenpitoa, jonka osoitit minulle opiskelijana ja ystävänä. Olen niin kiitollinen, että opetit minulle kuinka erota menneisyydestäni, kuinka olla vahva ja olla sisua ottamaan mitä perheeni antoi.
But you must divorce them!! isn't how I learned to think of family... så jag är så tacksam att du lärde mig att rädda mitt liv också.
kiitos paljon ja tack tack, ruskea amerikkalaisen tyttö joka rakastaa kielioppia melkein yhtä paljon kuin hän rakastaa poikasi
submitted by EfficientMedia1 to UnsentLetters [link] [comments]


2019.07.21 12:33 kattiallergia Unelmamiehelläni (m28) on kissoja. Minä (n29) olen allerginen. Mitäs nyt?

Elikkäs tilanne olisi nyt se, että tapasin tuossa pari vuotta sitten täydellisen miehen, jonka kanssa oltiin aluksi kavereita ja nyt noin puoli vuotta ollaan tapailtu romanttisemmassa mielessä.
Olen todella rakastunut häneen. Meillä on samat arvot ja paljon samoja kiinnostuksen kohteita. Seksi on järisyttävän hyvää. Hän käytännössä jo melkein asuu luonani.
Ongelma on se, että hänellä on kaksi kissaa. Söpöjä pikku karvapalloja, ei siinä mitään, mutta itselläni on niin paha kissa-allergia, etten voi olla tuntia kauempaa samassa huoneessa kissojen kanssa ilman histeciä. Itselläni on 7-vuotias labradoodle koira, jolle en ole kumma kyllä allerginen, vaikka yleensä myös koirista oirehdin.
Hyvä reddit. Onko tällä suhteella mitään tulevaisuutta? En missään tapauksessa halua, että mies joutuisi edes harkitsemaan kissoista luopumista, tiedän että ne ovat hänelle rakkaita. Joka kerta kun mies tulee käymään, joudun kuitenkin passittamaan hänet ensimmäisenä suihkuun, koska saan oireita eläinpölystä hänen vaatteissaan.
Me ollaan vähän jo jossain post-sex huumassa puhuttu kuin kätevää ois asua yhdessä ja miten hyvin meidän lautapelikokoelmat sopis yhteen. Periaatteessa allergialääkkeen otettuani siedän näitä kissoja, ja täytyy sanoa että on tää mies niin hyvä tapaus että jos mun täytyy syödä allergialääkkeitä joka päivä koko loppuelämäni, niin se sopii mulle. Toisaalta siedätyin tuohon omaan koiraanikin. Toisaalta mulla on nykyisin astma, jonka takia olen joutunut päivystykseen hengitteleen happimaskin läpi ja se ei ole hirveen mukavaa. Toisaalta the sex is really good.
Oisko kellään mitään rohkaisevaa kertomusta tähän väliin omista alllergiataisteluista tai rakkaustarinoita, jotka voittaa kaikki esteet?
Ja sit jos herra unelmamies tunnistaa itsensä niin elä pliis paljasta itseäsi, ettei tarvii hävetä.
submitted by kattiallergia to Suomi [link] [comments]


2019.07.10 20:52 kilimomo Asiat on loppujen lopuksi aika hyvin.

Mulla on ollut tosi rankkaa. Siis todella rankkaa viimeiset, no, varmaan yli 15 vuotta. Oon ollut masentunut lapsesta asti. Asiat oli tosi huonosti.
Lapsena nukuin roskien, likaisten vaatteiden, ruoantähteiden ja ötököiden jne. keskellä lattialla. Isä oli just lähtenyt. Äitiä ei kiinnostanut, se oli ollut muutenkin välinpitämätön mua kohtaan lapsuuden. Olin jo tuolloin masentunut, suunnittelin hirttäytyväni portaiden yläpäähän 13-vuotiaana. Kotona ei ollut aina ruokaa koska äiti käytti rahat johonkin muuhun. Keskitalvella ei ollut aina lämmitystäkään. Sairastuin syömishäiriöön, mikä aiheutti omat ongelmansa. Äitiä ei kiinnostanut tippaakaan.
Siitä on nyt melkein 10 vuotta kun muutin pois kotoa. 15-vuotiaana. Ongelmat ei tosin loppuneet siihen. Alaikäisenä äidilläni oli oikeus pankkitiliini ja hän varasti rahani. Opintotuet, osan opintolainasta. Sinisilmäisenä en tehnyt mitään tälle ja nyt on liian myöhäistä. 18-vuotis syntymäpäivänäni otin hänelle kaksi pikavippiä, jotka hän lupasi maksaa minulle takaisin. Ei maksanut. Tavallaan yritin itsemurhaa kun sain uhkauksia luottotietojen menettämisestä. Palasin hyisestä järvestä litimärkänä kotiin ja maksoin vipit opintolainastani pois. Äiti on mulle velkaa yli 6000€.
17-vuotiaana sairastuin psykoosiin. Olin hyvin vainoharhainen ja näin hallusinaatioita. Minulla oli harhaluuloja.
Olin myös rakastunut. Täysin väärään henkilöön. Loppujen lopuksi hän oli minua kohtaan väkivaltainen: läpsi naamalle, tökki mustelmia ja nauroi kun minuun sattui, pakotti seksiin, haukkui lihavaksi, raiskasi monta kertaa... Ja tätä jatkui monta vuotta, kunnes hain apua masennukseeni.
Jäin sairauslomalle ja opinnot jäi kesken. Tästä on kohta 4 vuotta. Kävelin tuolloin päivystykseen ja sanoin että aion tappaa itseni. Sairauslomalla kävin erilaisissa kuntoutuspaikoissa ja juttelin kerran viikossa hoitajalle. Erosin poikaystävästäni kun löysin siihen vihdoin voimia. Löysin uuden rakkauden. Aloitin mulle rakkaan harrastuksen uudestaan. Toki lääkkeitä pitää syödä kolmea erilaista. Ne pitänee mut stabiilina. Toki itsemurha pyörii viikottain päässä mutta ei niin tosissaan kuin ennen.
On hyvin vaikea nähdä miten pitkälle on tullut päästyä mutta kun mietin asiaa tarkemmin... asiat on oikeastaan aika hyvin. No, masentuneena asiat ei tunnu hyvältä mutta järkevästi katsottuna asiat on hyvin. Kärsin kyllä paljon menneisyydestäni. Flashbackeja, painajaisia, keskittymisongelmia, uniongelmia, ylivalppautta, lievää paranoiaa, masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, sosiaalisia ongelmia... Mutta kaikesta huolimatta ulkoisesti asiat on hyvin. Henkisesti ei ehkä niinkään vielä, mutta toivon että se muuttuu tässä lähivuosina.
Asun rakkaani kanssa yhdessä, meille on tulossa uusi lemmikki kohta, raha-asiat menettelee, pääsin hyvään kouluun... Oon turvassa. Pärjään. On ihmisiä ketkä välittää musta. Meillä on ihana asunto. En oo yksin enää. Mua ei satuteta tahallaan. Multa ei varasteta.
Masentuneena on vaan helvetin vaikea nähdä sitä että asiat on loppujen lopuksi aika hyvin. Mulla on toiveita tulevaisuuden suhteen, kun ennen olin sitä mieltä että teen itsemurhan nuorena. Haluan töihin, haluan maksaa opintolainani pois, haluan olla onnellinen joskus. Tai ainakin ei-masentunut, jos se nyt on mahdollista enää tässä vaiheessa. Olen vielä työkyvytön mutta toivon että jossain vaiheessa eläkkeen sijaan saisin palkkaa!
Mut hei, asiat paranee pikkuhiljaa. Mä haluan just nyt uskoa siihen.
submitted by kilimomo to arkisuomi [link] [comments]


2016.11.08 14:46 fescil Help with using verb with "olla"

Moi! I'm doing a Memrise course on "Love vocab", and I came upon "olla rakastunut". I'm still a superbeginner, so I'm not sure what sort of object it takes. I assume I am the subject?
submitted by fescil to LearnFinnish [link] [comments]


2016.03.03 09:34 tiikerinsilma AMA: Menneisyyteni on absurdi paskamyrsky, mutta olen selviytynyt kaikesta.

TL;DR: Soittakaa Eye of the tiger.
Kirjoittamisen jälkeen alkuun lisätty huomautus: mua alkoi naurattaa kun kirjoitin tän loppuun asti, vaikuttaa nimittäin niin absurdilta sattumusten sarjalta.
Taidan olla esimerki ns. resilientistä persoonasta. Elämäni on ollut aika epätavallista ja olen kahlannut läpi mielettömistä paskamyrskyistä vahingoittumatta kovin pahasti. Miksi ja miten? Vaikea sanoa, kenties se että ikävyydet alkoivat niin nuorina preparoivat lopuille. Ajattelin että ehkä teitä kiinnostaa sosiaalipornon hengessä kuulla aiheesta – ja kuka tietää, ehkä mä voin antaa jotain vinkkejä vaikeuksien kanssa painiskeleville. Nuoremmille lukijoille tämä olkoot tarina siitä miten asioilla on tapana järjestyä.
Osa yksityiskohdista tarinassa (kuten ikävuodet jne) on muutettu oman ja muiden yksityisyyden suojelemiseksi. Kaikki tapahtumat ovat tosia. Jos tuntuu tutulta, olen kertonut ne aiemmin redditissä englanninkielisellä throwawaylla.
Niin, mistäs pitäisi aloittaa? Olin lapsena aika yksinäinen, mutta fiksu kakara, jonka elämää lähinnä haittasivat ylikontrolloivat vanhemmat. Käytännössä kaikki mikä ei ollut erikseen ja eksplisiittisesti sallittua oli kiellettyä. Asiat muuttuivat dramaattisesti kun mun faija sairastui syöpään kun olin 11-vuotias. Se oli aika ikävä vuosi seurata sitä kuihtumista ja toisaalta miten mutsi työnsi rahaa uskomushoitoihin yms. Noutaja faijalle tuli mun kahdentenatoista syntymäpäivänä.
Mun mutsi sekosi täysin faijan kuoleman jälkeen ja muuttui kyvyttömäksi toimimaan vanhempana. Käytännössä jouduin olemaan huoltaja sekä itselleni että hänelle. Näin nälkää ja kaikki oli aika perseestä. Mutsi oli kuitenkin hyvä pitämään kulissit yllä enkä mä ymmärtänyt pentuna hakea apua mistään, niin sosiaalihuolto yms eivät puuttuneet peliin. Anekdoottiesimerkkinä mutsin perseydestä on vaikka miten hänellä oli tapana herättää mut töihin lähtiessään joskus kuudelta ja kertoa hyppäävänsä työmatkalla rekan alle jne. Tällaiset kasuaalit itsemurhauhkaukset olivat osa päivittäistä kokemusta teininä.
Yllättäin tästä seurasi että mä olin teininä aika erilainen kuin muut, sellainen pikkuvanha ja ehkä masentunut. Koska yläaste on mitä on, tämä johti järjestelmälliseen ja sadistiseen koulukiusaamiseen. Siihen osallistui myös osa opettajista, koska en ollut näkyvän uskonnollinen ja asuin lestadiolaisseudulla. Se taas ajoi entistä eristyneemmäksi sosiaalisesti. Ollessani 13/14 luin sitten Orson Scott Cardin Ender’s Gamen. Sain tästä ajatuksen kuinka ratkaista ongelma… Yleistä apinalaumaa vastaan ei ollut mahdollisuuksia puolustaa itseään fyysisesti. Niinpä kohtasin pääkiusaajan tämän ollessa yksin koulumatkallaan ja syyllistyin erittäin törkeään, laskelmoituun pahoinpitelyyn. Koska olin yhä alaikäinen tästä ei tullut rikosoikeudellisia seuraamuksia, mutta kaikki muita kyllä.
Tilanne kuitenkin ratkesi. Kiusaaminen päättyi koska ihmiset varmaan pelkäsivät että ryömisin ikkunasta puukko hampaissa yöllä kylään. Pahinta on että se olisi ollut varmaan ihan mahdollista. Dokumentti valkoinen raivo osui lähelle; olin potentiaalinen kouluampuja, joka ei vaan koskaan tarrannut aseeseen. Sain lopulta sitten ensimmäisen ystävän, joka oli samalla tavalla sosiaalinen hylkiö. Harmi kyllä hän oli selvästi kliinisesti masentunut ja tipahtanut kaikkien tukiverkostojen ulkopuolelle. Hän päätyi ampumaan itsensä ensimmäisen lukiovuoden lopuksi alkoholisoituneen isänsä metsästysaseella. Löysin ruumiin.
On vaikea arvioida jälkikäteen, että olinko oikeasti masentunut. Selvää kuitenkin on, että sellainen yleinen ulkopuolisuuden tunne nousi aivan uusiin sfääreihin tämän jälkeen. Menestyin erinomaisesti lukiossa, mutta olin totaalisen yksin ja kotielämä jatkui erittäin stressaavana. Osittain tämän ystävän esimerkin innoittamana päädyin siis siihen, että olisi parempi ottaa exit elämästä. Perustelin sen yleisellä alienaatiolla; tunsin olevani väärällä planeetalla. Otin selvää junien aikataulusta ja päädyin odottamaan rahtijunaa pää raiteella. Olin niin huomaavainen etten halunnut aiheuttaa vaivaa matkustajajunan matkustajille.
Siinä syksyn lehtien keskellä loikoillessani ajattelin elämää, maailmaa ja kaiken epäoikeudenmukaisuutta. Kelatessani kaikkea tapahtunutta ja verratessani sitä tuntemiini ihmisiin tulin aivan helvetin vihaiseksi. En vihaiseksi ihmisille, vaan yleisesti maailmalle. Päädyin samaan jonkinlaisen valaistumiskokemuksen siitä, että itsemurha ei ollut ratkaisu vana periksi antaminen. Se oli ultimaattinen voitto niille voimille ja tekijöille, jotka olivat yrittäneet murtaa minut. Päädyin vannomaan etten koskaan antaisi periksi, ihan silkkaa vittuumaisuuttani, tapahtui mulle mitä tahansa. Tämä ajatus sai lähtemään raiteilta ehkä minuutti ennen junaa. Päätös on sittemmin pitänyt, eikä kuolema ole enää käynyt koskaan mielessä.
Suoritin ylioppilaskirjoitukset hienosti, pääsin kiinnostavalle alalle yliopistoon ja elämä parani merkittävästi. Opiskelijaympäristössä ja oikeassa kaupungissa tunsi olevansa ensimmäistä kertaa sekä vapaa että osa jotakin. Erikoinen taustani aiheutti kuitenkin vaikeuksia solmia syvempiä ihmissuhteita. Mulla oli toki tyttöystäviä, mutta ajelehdin suhteesta toiseen tuntematta oikein mitään. Opin sosiaalisesti sulavaksi tavalla joka saa ihmiset pitämään minusta ilman että he oppivat tuntemaan minua lainkaan. Ihmiset pitävät nauramisesta ja itsestään puhumisesta, joten kun kyselee heiltä asioita ja on hauska, he eivät huomaa etteivät tunne minua lainkaan. Tästä huolimatta ystävystyin taas uudestaan – ja sillä ystävyydellä oli taas ikävä loppu. Olimme moottoripyöräilemässä kun rattijuoppo murskasi ystäväni. Hän kuoli käytännössä käsivarsilleni.
Näiden kertyneiden menetyskokemusten seurauksena aloin luonnollisesti etääntyä yhä enemmän ihmisistä; vaikutti että kaikki läheiset ihmiset vain katosivat tavalla tai toisella elämästä. Tein duunia, opiskelin ja menestyin, mutta samalla ajelehdin elämän läpi oikein elämättä. Mikään ei tuntunut miltään. Tämän takia se kun rakastuin ensimmäisen kerran iskikin kuin pakettiauto moottoripyörään. (Sori, huumorintajuni on varsin musta.) Niin, naisia mulla oli ollut aiemminkin, mutta en ollut tuntenut juuri mitään – ehkä uskottelin olleeni rakastunut, mutta en aidosti ollut. Taisin särkeä pari sydäntä; olen siitä pahoillani. En tehnyt sitä ilkeyttäni tai tahallani. Olin vain niin pihalla.
Mutta niin, ensirakkauteni vaikutti upealta; hän oli myös kovia kokenut ja yhteensopivalla tavalla fucked up, vähän kuten se ah niin ihana romantiikka tuossa uudessa Deadpoolissa. Pari ekaa vuotta hänen kanssaan olivat mahtavia. Sitten hän sairastui vakavasti; kyseessä paljastui olevan kohdunkaulan syöpä. Kun oikea diagnoosi saatiin vihdoin se oli edennyt jo hyvin pitkälle. Julkinen puoli alkoi olla valmis antamaan kuolemantuomion. En suostunut hyväksymään sitä vaan käytin koko omaisuuteni hänen pelastamisekseen. Hän käytti toki myös omat rahansa, mutta no – minulla oli perintöä ja vuosien työnteon tuloksia. Enkä ollut käyttänyt rahaa juuri mihinkään. Kun rahat alkoivat loppumaan, myin kaiken minkä omistin.
Puolisolleni tehtiin lopulta erittäin invasiivisia toimenpiteitä, mistä mm. aiheutui menopaussi alle kolmekymppisenä. Niiden lopputuloksena hän selviytyi, mutta joutui käyttämään rankkoja lääkecocktaileja. Tämä tarkoitti sekä voimakkaita, addiktiivisia kipulääkkeitä että hormonihoitoja. Tämä yhdistelmä muutti hänen persoonallisuuttaan. Jossain vaiheessa hoitoja hän oli alkanut pettämään minua ja käyttämään myös muita aineita. Kun asia paljastui, jäin sitten täysin tyhjän päälle.
Seuraavat pari vuotta menivät täysin sumussa. Tipahdin työttömäksi koska en jaksanut pitää huolta asiakaskunnastani – työtaso oli muutenkin tipahtanut puolisoni sairauden aikana. Omaisuutta ei ollut, olin jonkin aikaa koditon. Emotionaalisesti fiilikset vaihtelivat murhanhimoisesta vihasta musertavaan epätoivoon. Tämä kaikki johti vakavaan masennukseen. Mutta selvisin taas, jotenkin. Raahasin itseni ylös sieltä kuopasta, kehiti itselleni uuden uran ja aloin toipua taloudellisesti sekä mielenterveydellisesti. Pari vuotta lisää ja olin taas jaloillani, mutta kylmempi kuin koskaan.
Yllättävää kyllä, en alkanut vihaamaan naisia. Palasin vanhan malliin missä ajelehdin suhteesta toiseen ilman että tunsin oikeasti mitään. Ehkä tietyllä tavalla regressoiduin takaisin siihen elämään, mitä olin viettänyt opiskeluvuosieni aikana. Sitten kohtasin taas uuden valonsäteen. Elämääni ilmantui nainen, joka kykeni ohittamaan suoraan kaiken sosiaalisen teflonin ja saamaan minut tuntemaan. Rakastuin vielä voimakkaammin kuin aiemmin. Suhde oli lyhyt ja päättyi koska olin yhä liian rikkinäinen syöpänaisesta. Hän ei tehnyt siis mitään väärää, mutta olin sen jälkeen hetken aivan sekaisin. Puhun siis sellaisesta todella typerästä ja cringystä sekoilusta – pitkien sähköpostien lähettelemisestä eksälle aamuyöllä ja muuta tyhmää. Jotenkin vaan kaikki kortit pakassa etsivät uutta paikkaa. En ehkä ollut ymmärtänyt kuinka erityinen tuo ihminen oli ennen menetystä.
Mutta vaikka tämä kuulostaa tragedialta, se oli lopulta parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Tilanne pakotti tarkastelemaan itseäni, defenssejäni ja traumoja kriittisesti sekä näkemään kokonaisuuden. Ymmärtämään sen etten aidosti elänyt vaan ainoastaan olin olemassa. Aloin purkamaan aktiivisesti epäterveitä käytöstapojani, opettamaan itseäni elämään pelkän olemisen sijaan ja huomioimaan ihmisiä paremmin. Yrittämään oppia antamaan itsestäni enemmän muille.
Tuosta lyhyestä valonsäteestä ja sen aiheuttamasta ahaa-elämyksestä on nyt yli vuosi. Olen 36-vuotias akateeminen tyyppi, joka on johtavassa asemassa oleva erityisammattilainen. Tienaan hyvin, työni on mielekästä ja haastavaa. Olen yhä ihminen josta kaikki pitävät mutta kukaan ei oikeasti tunne, mutta se on jotakin mitä yritän muuttaa. Olen alkanut lähentyä johinkin vanhoihin opiskelukavereihin ja työkavereihin, minkä toivon ehkä johtavan ystävyyteen. Tietyllä tavalla olen ehkä ikäkumppaneita 10-15 vuotta jäljessä, koska olen joutunut aloittamaan elämän kerran kokonaan alusta. Toisaalta olen myös vain ajelehtinyt monia, monia vuosia kokematta ja tuntematta aidosti mitään.
Nyt olen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti elossa. Koen ja näen asiat eri tavalla. Tiedän, että tahdon saada tästä elämästä irti asioita ja olla onnellinen, sekä olla paras versio itsestäni mikä voin koskaan olla. Teen uusia asioita ja opettelen tuntemaan. Voi olla etten enää pariudu koskaan, mutta se on ihan ok. En ainakaan aio enää harrastaa noita merkityksettömiä suhteita, jotka voivat olla toisille kuitenkin merkityksellisiä. Kenties joku vielä iskee kuin salama tai sitten ei; onnellinen voi olla joka tapauksessa.
Jos tällä tarinalla on jokin opetus, niitä lienee kaksi.
Ensinnäkin, kaikesta voi selvitä kun oikeasti haluaa. Toiseksi, itseään voi aina muuttaa eikä ole koskaan myöhäistä tehdä niin. Live long and prosper!
submitted by tiikerinsilma to Suomi [link] [comments]


Rakastunut RAKASTUMINEN ON IHANAMPAA ❤️ Juice & Mikko - En ole rakastunut En ole rakastunut Teflon Brothers - Rakastunut etkoilla Tää tyyppi haluaa olla mun POIKAYSTÄVÄ? *ASMR* Ruotsalaisia poikia :P Virkavalta - Rakkaudesta Virkavalta - Taidan olla Rakastunut Eppu Normaali - Tahdon sut - YouTube

Kuinka rakastunut olla voin Tapani Kansa LYRICS

  1. Rakastunut
  2. RAKASTUMINEN ON IHANAMPAA ❤️
  3. Juice & Mikko - En ole rakastunut
  4. En ole rakastunut
  5. Teflon Brothers - Rakastunut etkoilla
  6. Tää tyyppi haluaa olla mun POIKAYSTÄVÄ? *ASMR*
  7. Ruotsalaisia poikia :P
  8. Virkavalta - Rakkaudesta
  9. Virkavalta - Taidan olla Rakastunut
  10. Eppu Normaali - Tahdon sut - YouTube

50+ videos Play all Mix - Tää tyyppi haluaa olla mun POIKAYSTÄVÄ? *ASMR* YouTube; Mix ... 'Olen RAKASTUNUT Meidän OPETTAJAAN!' Seuraajien Nolot Tunnustukset - Duration: 10:36. Teflon Brothers - Rakastunut etkoilla ... Laulun kertoja on niin riemastuttavalla tavalla hukassa ihastuksensa kanssa, että on mahdotonta olla sympatisoimatta nuoren miehen ahdistusta. Kappale ... Virkavalta live Rytmikorjaamolla 24.2.2010. Miltä tuntuu olla rakastunut? ️Mistä ylipäätään tietää, onko rakastunut? Entä voiko rakastua ensisilmäyksellä? ️ ️ ️ TILAA KANAVA: http://bit.ly ... Virkavallan musiikkivideo vuodelta 2003. Ensijulkaisu 5.10.2015. Provided to YouTube by [Merlin] Playground Music Scandinavia En ole rakastunut · Juice Leskinen & Mikko Alatalo Senaattori ja boheemi ℗ Busola Oy Released on: 2017-02-01 Artist: Juice Leskinen ... Albumilta: Senaatori ja Boheemi (2004) Jos mä tahdon Veronaan, sä haluut Napoliin, se leijonan kai kuuluu piirteisiin. Silti postikorttia näin sinun kirjoittavan, kuinka ihana ois syksy Veronan ... Provided to YouTube by Sony Music Entertainment Rakastunut · Jamppa Tuominen Tuo muukalainen ℗ 1986 BMG Finalnd Oy / Bluebird Music Oy Released on: 1986-12-04 Composer, Lyricist: Timo ... Eppujen musiikkivideo kappaleelle 'Tahdon sut' - 'Syvään päähän'-albumilta Taidan olla rakastunut. This video is unavailable. Watch Queue Queue